Dance with a fish? Sensory human-nonhuman encounters in the waterscape of match fishing

Tutkimus tarkastelee ihmisen ja ei-inhimillisen välisiä kohtaamisia kilpakalastusharrastuksen yhteydessä. Se nojautuu käytäntöteoreettiseen ja kehollisaistilliseen kirjallisuuteen sekä ihmisen ja posthumaanin välisen vuorovaikutuksen katsantoihin. Tutkimuksen keskiössä ovat ihmisen ja ei-inhimillisten toimijoiden väliset kohtaamiset ja niihin nivoutuvat aistilliskeholliset ja materiaaliset käytännöt. Kolmivuotiseen kenttätyöhön ja aistietnografiseen metodiin pohjautuen tutkimus esittää, että kalastuskilpailukäytännön kohtaamisten monimutkaista koreografiaa voidaan luonnehtia paritanssiksi. Se on kalan ja kalastajan välistä tanssia, joka tapahtuu vesistömaiseman tanssilavalla. Tanssiorkesterina toimii sää, joka määrää tanssin rytmin ja tempon. Tutkimus nostaa esiin kalaparitanssin ei-inhimillisten toimijoiden toimijuutta. Se haastaa ihmisen ylivallan ehdottomalla näkemyksellä, jossa luovutaan eläimen inhimillistämisestä ja siirrytään ihmisen eläimellistämiseen: pyydetään lupaa tanssia ja aistia kuin kala. Tutkimus tarjoaa uuden teoreettisen näkökulman luonnon palvelumaisemakeskusteluun. Se esittää toiminnallisen vesistömaiseman rakentuvan kahdesta toisiinsa liittyvästä osamaisemasta, pinnan päällisestä ja pinnanalaisesta. Tutkimus tarjoaa kilpakalastuksen kautta hienovaraista ymmärrystä luonnossa tapahtuvien monilajisten kohtaamisten käytäntöjen kirjosta. Se valaisee käsitystämme vapaa-ajanharrastustoiminnasta sekä siihen liittyvästä luontopalvelumaisemasta.